Onnellisuus

Testien välillä viisi päivää. Ensimmäinen positiivinen raskaustestini, ja viiva selkeästi värillinen. Tänään uusi, ja noin tumma. Myös verikoe asian vahvisti: hcg 451, oikein hyvä. ❤
Vielä ei hypitä ilosta, koska keskenmenoriski on suurempi. Mutta tämä on jo suurta. ❤

Tarrasukkia

Tämä on ollut ihan hitsin jännittävä viikko. Alkuviikosta meillä oli munasolupunktio! Tätä edelsi siis puolitoista viikkoa lääkitystä. Joka aamu piikityksiä. Esitäytettyjä kyniä alkuun muutamana päivänä ja loppuun myös yksi. Keskivaiheilla oli myös kuuden päivän verran itse sekoitettava lääke, jossa piti olla tarkkana neulojen kanssa, ja että pistää neulan oikeassa kulmassa itseensä, ja ettei neula osu verisuoneen... Mutta kaikki piikitykset menivät näin ensikertalaiselta aivan nappiin. Ihan ensimmäinen piikki oli jännittävin, kun koskaan ennen ei ole tuollaisia lääkkeitä tarvinnut pistää. Onneksi oli vertaistukea puhelinlankojen päässä.

Maha punoittaa.

Nuo lääkkeet voivat aiheuttaa esimerkiksi turvotusta ja painonnousua sekä pahoinvointia, kun munasarjat paisuvat. Mutta itse selvisin melko hyvin vähällä, onneksi. Iltaisin esiintyi itkuherkkyyttä.

Tätä piti tehdä joka aamu samaan aikaan, kuuden päivän ajan. 

Munasolupunktio sujui sekin hyvin. Kohdunsuu puudutettiin, ja sieltä sitten pistettiin läpi piikki, jolla imettiin munarakkulat tyhjiksi. Kipulääkettä sain suoneen, eikä se humahtanut päähän sen kummemmin. Pyörätuolilla minut kärrättiin lepäämään mukavaan nojatuoliin, ja sain juoda rauhassa mehua ja ottaa syötävää, kun pää vähän selvisi. Minulla oli myös ihana kuumavesipullo helpottamassa vatsan kipua! Muutaman päivän oli hiukan kipeää kävellä.

Odottelua...

Viltti, tossut ja pillimehu. 

Punktion jälkeen täytyy juoda nesteitä 3-4 litraa päivässä, ja liikuntaa tulisi välttää kahden viikon ajan. Tässä on sitten kitattu mehuja ja muita, pelkkää vettä ei saa juoda. Pissahätä on siis koko ajan!
Punktiopäivänä kerätyt munasolut hedelmöitettiin. Minulla munarakkuloita kerättiin 16, ja munasoluja oli näissä 11kpl. Näistä 8 hedelmöittyi, tästä sain tiedon punktiota seuraavana päivänä. Muutaman päivän kuluttua olikin sitten alkionsiirto. Tähän toimenpiteeseen täytyy saapua rakko täynnä, jotta ultraäänellä nähdään helpommin, minne sitä alkiota ollaan laittamassa. Katetrin suuntaaminen kohtuun oli hiukan hankalaa, kohdunkaulassa oli jonkinlainen mutka. Lopulta katetri saatiin paikalleen, ja sen avulla 8-soluinen alkio siirrettiin kohtuun. Noin puoli tuntia meni tuossa lääkärikäynnissä, mutta nopeamminkin sen voi hoitaa. Mutta siellä lepää. '

Parin viikon kuluttua olisi sitten luvassa verikoe. Raskaana vai ei raskaana. Toivotaan tietenkin positiivista tulosta. Mutta vielä ei voi tietää, tarraako alkio kiinni. Ja tiedossa on myös se, että näillä siirroilla alkaneilla raskauksilla on suurempi todennäköisyys mennä alussa kesken... Mutta toivossa on hyvä elää. Kaikki on tähän mennessä mennyt jo niin hyvin, että kyllä vähän jännittää, voiko tämä onni vielä jatkua? Vaikka olihan meidän odotus hyvin pitkä, vuosi kesti siinä että päästiin aloittamaan hoidot... Nyt alkaa piinapäivät.

Mikroskooppeja ja mikroinjektioita

Yritän nyt lyhyesti selostaa vielä vähän näitä termejä auki, ja hedelmöityshoidoissa meidän kohdalla oikein tapahtuukaan.

IVF ja ICSI. Nämä ovat niitä "koeputkihedelmöityksiä". Näitä ennen ovat vielä kevyemmät hoidot, ovulaatioinduktio (OI) ja inseminaatio. Koska nämä kevyemmät hoidot eivät tulleet kyseeseen meidän kohdallamme, niin kerron vain IVF:n ha ICSI:n tarinat.

Molemmissa meininki on sama. Munasoluja kypsytetään kuukautiskierron alusta asti piikittämällä hormoneja noin viikon ajan. Muutaman päivän kuluttua kypsymistä jarrutellaan, jotta munasoluja ei kypsy liikaa eivätkä ne kasva liian suuriksi. Jos näin käy, puhutaan hyperstimulaatiosta, jolloin alkiota ei voida siirtää. Silloin sattuu mahaan ja kovasti. Kun jarrutuspiikit on annettu, annetaan seuraavaksi yksi irrotuspiikki. Tästä muutaman päivän kuluttua tehdään munasolupunktio, eli munasolut kerätään. Tämä tapahtuu päiväkirurgisena toimenpiteenä. Liikuntaa ei tämän jälkeen saa kahteen viikkoon harrastaa, jotta munasarjat eivät kierähdä ympäri aiheuttaen kovaa vatsakipua. Vaarallista tämä ei kuulemma kuitenkaan ole, sillä ne kierähtävät kyllä takaisin.

Kun punktio on suoritettu ja munarakkulat kerätty, tarkastellaan, onko näissä kaikissa munarakkuloissa munasolu. Samaan aikaan siemennestenäyte annetaan, ja se "pestään". Tämä tarkoittaa sitä, että siemennesteestä erotellaan parhaiten liikkuvat siittiöt käytettäväksi hoidossa. Saaliiksi saatuihin munasoluihin laitetaan mikroinjektiolla suoraan sisään siittiö (ICSI) tai munasolu ja siittiö laitetaan samaan maljaan (IVF). ICSIä käytetään, jos siittiöt ovat vähän huonommin liikkuvia.

Muutama päivä tästä tehdään alkionsiirto. Neljässä päivässä alkiot voivat olla jo 8-soluisia. Näistä yksi siirretään yksinkertaisena ja nopeana toimenpiteenä katetrin avulla suoraan kohtuun, ja loput pakastetaan myöhempää käyttöä varten.

Monimutkainen toimenpide. En ole ottanut vielä selvää, miten pakastesiirto (PAS) tapahtuu, mitä lääkkeitä siihen tarvitsee yms... Yksi asia kerrallaan. :)

Yllätysedistys

Ohoh! Tulikin yllättävä hyppäys eteenpäin.
Kuukautiskierto venyi jo yli 50 päivän mittaiseksi. Ja sekös otti päähän. Eilen ne sitten viimein alkoivat, ja otin yhteyttä lääkäriin Kaiku-palvelun kautta. Nyt sitten päivällä sain päätöksen, että heitämme hiiteen ajatuksen e-pillereistä - Gonal-F -pistokset aloitetaan NYT.

Siellä on piikki siellä päässä.

Tänään meni siis ensimmäinen pistos, ja se jännitti. Osaanko tehdä sen oikein? Sattuuko se? Piikkikammoa ei ole koskaan ollut, mutta enpä ole tainnut koskaan ennen pistää itseeni tärkeää lääkettä. Kaikki meni kuitenin hyvin.

Ensi viikolla on sitten luvassa pari ultraäänitutkimusta, sekä punktio-ohjaus. Silloin myös päätetään, koska munasolukeräys tehdään. Oon aika mielettömän iloinen siitä, että päästiin toimeen vielä tän vuoden puolella, vaikka voihan tässä vielä mennä asioita pieleen... Mutta JOTAIN kuitenkin tapahtuu NYT.

Tätä ensi viikolla. Injektiokuiva-ainetta ja liuotinta.

Ylläriahdistus

Ahdistus iski taas jostain ihan yllättäen. Vertaistukiryhmän jälkeen tuli yhtäkkiä tunne että henkeä ahdistaa todella paljon, oli pakko avata paidan kaulusta ja yrittää vaan hengitellä. Ennen tapaamista tuntui että kaikki on tällä hetkellä ihan hyvin, mitä nyt odotellaan että menkat alkaa jolloin otetaan yhteyttä taas sairaalaan. Ei oikein ollut mitään asiaa. Yhtäkkiä se ahdistus ja itku vaan tuli.

Kaikki on ollut aikalailla sitä odottamista tällä hetkellä. Ahdistavin asia viime aikoina on ollut se, että yksi työkaveri on raskaana. No, palasihan hän jo kesän lopulla äitiyslomalta... Onneksi ollaan eri kerroksissa töissä niin ei tule vastaan koko ajan.

Tämä blogikin alkoi jo ahdistaa, hieno juttu. Kun ei osaa kirjoittaa hoidoista etukäteen. Haluaisi selventää niitä tänne, niin saisi jonkun selvyyden itsekin. Mutta kun ei itsekään tiedä, mitä tarkoittaa pitkä ja lyhyt kaava hoidoissa? Kun pitäisi tietää. Mutta ne kaikki asiat eivät vaan jää päähän niillä lääkärikäynneillä. Haluaisi osata kirjoittaa asiallista tekstiä tulevista hoidoista, ilman että menee ihan kopioimiseksi. Ääh.

Kello on 22 ja menen nukkumaan.

Eihän leijonil oo kyynelkanavii?

Itkuja on itketty. Ahdistus muuttui masennukseksi. Sairaslomalla oltu pariin otteeseen.

Kukaan lapsettomuudesta kärsivä ei pääse helpolla. Ne tunteet on jotain niin suurta, eikä niitä voi kukaan vähätellä. Vaikka raskautuisi jo ensimmäisistä hoidoista ja tarina päättyisi onnellisesti, niin silti lapsettomuus on yhä osa elämää.

Läheisten ja tuttavien raskauksista on vaikea iloita. Varsinkin jos ne ovat vahinkoja... Tämän oman taipaleen aikana on tuntunut siltä että esimerkiksi koulukaverit niin alakoulusta kuin ammattikorkeastakin sikiävät kukin vuorollaan, koko ajan on joku raskaana! Joskus ne ilmoitukset tuntuvat murskaavilta, vaikka eihän se minulta ole pois jos joku saa lapsia. Mutta sitä vain ajautuu siihen katkeruuteen. Yksi sisaruksistani saa talvella kolmannen lapsensa. Olin toki iloinen kun hän asiasta ilmoitti, mutta sillä hetkellä oli todella vaikeaa iloita. Saa nähdä, kuinka vaikeaa on joskus mennä heille kylään ihmettelemään kasvavaa vatsaa ja pian pientä vastasyntynyttä. Aina ennemmin olen ollut innoissani sisarusten lapsista, mutta olen melko varma että tämän lapsen kohdalla käyttäydyn eri tavalla, ja se tuskin jää perheeltäni huomaamatta. Vaikka haluaisin olla samanlainen täti kuin muillekin. Tämä skenaario siis siinä tapauksessa, jos meillä ei olla onnistuttu hoidoissa vielä silloin. Aikaa tosin ei ole kuin pari kierrosta...

Photo credit: Foter.com

Suru on päivittäin läsnä. 

Unissa on toivo

Sylissäni on pieni vauva.
Hän hymyilee ja katselee kasvojani suurilla, tummilla silmillään. Tyttö painaa päänsä rintaani vasten ja rutistan häntä onnellisena.

Seisomme peilin edessä. Katselen kaunista näkyä. Näky, jonka olen halunnut nähdä jo vuosia. Tämä on se, mitä olen vuosikaudet odottanut ja toivonut. 

Lapseni hihkaisee ja hänen silmänsä ovat iloiset. Nostan hänet kasvojeni eteen ja moiskautan suukon pienelle nenälle. Eno ottaa vauvan syliin, mummu katselee vierestä kun istuudun.

****

Aamulla uni tuntui niin todelliselta. Olen nähnyt ennenkin vauvaunia, mutta koskaan aiemmin vauva ei ole ollut näin fyysisesti läsnä unessa. Nyt toivon, että tämä uni muuttuisi todeksi mahdollisimman pian.

Photo credit: The British Library via Foter.com / No known copyright restrictions

Se tekee kipeää

En todellakaan vielä muutama vuosi sitten uskonut, että odottelisin 25-vuotiaana lähetettä lapsettomuuspoliklinikalle. Mutta niin siinä vain kävi. Me olemme yksi viidestä.

.....

Yleensä raskaaksi tullaan vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta. Viidesosalla pareista tätä ei tapahdu, jolloin voidaan jo puhua lapsettomuudesta. Hoitoihin pääsy kuitenkaan ei tapahdu sormia napsauttamalla. Hoitoon hakeutumisen jälkeen voi mennä vuosikin, ennen kuin mitään tapahtuu. On tutkimuksia, on lääkkeitä, katsotaan lääkkeiden toimivuutta, otetaan verikokeita ja testejä, ja katsellaan vielä vähän. Alkuun pääsyn odottaminen ja epätietoisuus on raskasta - ihan kuin jo edellinen vuosi ei olisi ollut tarpeeksi raskas. Kun raskautta ei kuulu eikä syytä tiedä.

"Maailman luonnollisin asia." Sitähän se raskaaksi tuleminen on! Mutta mitä kun se ei tapahdukaan ihan luonnollisella tavalla? Sille reitille me olemme lähdössä. Toivottavasti karttaan piirtyy suora, lyhyt ja yksinkertainen reitti, mutta varaudumme myös pidempään ja raskaampaan matkaan.