Eihän leijonil oo kyynelkanavii?

Itkuja on itketty. Ahdistus muuttui masennukseksi. Sairaslomalla oltu pariin otteeseen.

Kukaan lapsettomuudesta kärsivä ei pääse helpolla. Ne tunteet on jotain niin suurta, eikä niitä voi kukaan vähätellä. Vaikka raskautuisi jo ensimmäisistä hoidoista ja tarina päättyisi onnellisesti, niin silti lapsettomuus on yhä osa elämää.

Läheisten ja tuttavien raskauksista on vaikea iloita. Varsinkin jos ne ovat vahinkoja... Tämän oman taipaleen aikana on tuntunut siltä että esimerkiksi koulukaverit niin alakoulusta kuin ammattikorkeastakin sikiävät kukin vuorollaan, koko ajan on joku raskaana! Joskus ne ilmoitukset tuntuvat murskaavilta, vaikka eihän se minulta ole pois jos joku saa lapsia. Mutta sitä vain ajautuu siihen katkeruuteen. Yksi sisaruksistani saa talvella kolmannen lapsensa. Olin toki iloinen kun hän asiasta ilmoitti, mutta sillä hetkellä oli todella vaikeaa iloita. Saa nähdä, kuinka vaikeaa on joskus mennä heille kylään ihmettelemään kasvavaa vatsaa ja pian pientä vastasyntynyttä. Aina ennemmin olen ollut innoissani sisarusten lapsista, mutta olen melko varma että tämän lapsen kohdalla käyttäydyn eri tavalla, ja se tuskin jää perheeltäni huomaamatta. Vaikka haluaisin olla samanlainen täti kuin muillekin. Tämä skenaario siis siinä tapauksessa, jos meillä ei olla onnistuttu hoidoissa vielä silloin. Aikaa tosin ei ole kuin pari kierrosta...

Photo credit: Foter.com

Suru on päivittäin läsnä. 

Unissa on toivo

Sylissäni on pieni vauva.
Hän hymyilee ja katselee kasvojani suurilla, tummilla silmillään. Tyttö painaa päänsä rintaani vasten ja rutistan häntä onnellisena.

Seisomme peilin edessä. Katselen kaunista näkyä. Näky, jonka olen halunnut nähdä jo vuosia. Tämä on se, mitä olen vuosikaudet odottanut ja toivonut. 

Lapseni hihkaisee ja hänen silmänsä ovat iloiset. Nostan hänet kasvojeni eteen ja moiskautan suukon pienelle nenälle. Eno ottaa vauvan syliin, mummu katselee vierestä kun istuudun.

****

Aamulla uni tuntui niin todelliselta. Olen nähnyt ennenkin vauvaunia, mutta koskaan aiemmin vauva ei ole ollut näin fyysisesti läsnä unessa. Nyt toivon, että tämä uni muuttuisi todeksi mahdollisimman pian.

Photo credit: The British Library via Foter.com / No known copyright restrictions

Se tekee kipeää

En todellakaan vielä muutama vuosi sitten uskonut, että odottelisin 25-vuotiaana lähetettä lapsettomuuspoliklinikalle. Mutta niin siinä vain kävi. Me olemme yksi viidestä.

.....

Yleensä raskaaksi tullaan vuoden sisällä yrityksen aloittamisesta. Viidesosalla pareista tätä ei tapahdu, jolloin voidaan jo puhua lapsettomuudesta. Hoitoihin pääsy kuitenkaan ei tapahdu sormia napsauttamalla. Hoitoon hakeutumisen jälkeen voi mennä vuosikin, ennen kuin mitään tapahtuu. On tutkimuksia, on lääkkeitä, katsotaan lääkkeiden toimivuutta, otetaan verikokeita ja testejä, ja katsellaan vielä vähän. Alkuun pääsyn odottaminen ja epätietoisuus on raskasta - ihan kuin jo edellinen vuosi ei olisi ollut tarpeeksi raskas. Kun raskautta ei kuulu eikä syytä tiedä.

"Maailman luonnollisin asia." Sitähän se raskaaksi tuleminen on! Mutta mitä kun se ei tapahdukaan ihan luonnollisella tavalla? Sille reitille me olemme lähdössä. Toivottavasti karttaan piirtyy suora, lyhyt ja yksinkertainen reitti, mutta varaudumme myös pidempään ja raskaampaan matkaan.