Tarrasukkia

Tämä on ollut ihan hitsin jännittävä viikko. Alkuviikosta meillä oli munasolupunktio! Tätä edelsi siis puolitoista viikkoa lääkitystä. Joka aamu piikityksiä. Esitäytettyjä kyniä alkuun muutamana päivänä ja loppuun myös yksi. Keskivaiheilla oli myös kuuden päivän verran itse sekoitettava lääke, jossa piti olla tarkkana neulojen kanssa, ja että pistää neulan oikeassa kulmassa itseensä, ja ettei neula osu verisuoneen... Mutta kaikki piikitykset menivät näin ensikertalaiselta aivan nappiin. Ihan ensimmäinen piikki oli jännittävin, kun koskaan ennen ei ole tuollaisia lääkkeitä tarvinnut pistää. Onneksi oli vertaistukea puhelinlankojen päässä.

Maha punoittaa.

Nuo lääkkeet voivat aiheuttaa esimerkiksi turvotusta ja painonnousua sekä pahoinvointia, kun munasarjat paisuvat. Mutta itse selvisin melko hyvin vähällä, onneksi. Iltaisin esiintyi itkuherkkyyttä.

Tätä piti tehdä joka aamu samaan aikaan, kuuden päivän ajan. 

Munasolupunktio sujui sekin hyvin. Kohdunsuu puudutettiin, ja sieltä sitten pistettiin läpi piikki, jolla imettiin munarakkulat tyhjiksi. Kipulääkettä sain suoneen, eikä se humahtanut päähän sen kummemmin. Pyörätuolilla minut kärrättiin lepäämään mukavaan nojatuoliin, ja sain juoda rauhassa mehua ja ottaa syötävää, kun pää vähän selvisi. Minulla oli myös ihana kuumavesipullo helpottamassa vatsan kipua! Muutaman päivän oli hiukan kipeää kävellä.

Odottelua...

Viltti, tossut ja pillimehu. 

Punktion jälkeen täytyy juoda nesteitä 3-4 litraa päivässä, ja liikuntaa tulisi välttää kahden viikon ajan. Tässä on sitten kitattu mehuja ja muita, pelkkää vettä ei saa juoda. Pissahätä on siis koko ajan!
Punktiopäivänä kerätyt munasolut hedelmöitettiin. Minulla munarakkuloita kerättiin 16, ja munasoluja oli näissä 11kpl. Näistä 8 hedelmöittyi, tästä sain tiedon punktiota seuraavana päivänä. Muutaman päivän kuluttua olikin sitten alkionsiirto. Tähän toimenpiteeseen täytyy saapua rakko täynnä, jotta ultraäänellä nähdään helpommin, minne sitä alkiota ollaan laittamassa. Katetrin suuntaaminen kohtuun oli hiukan hankalaa, kohdunkaulassa oli jonkinlainen mutka. Lopulta katetri saatiin paikalleen, ja sen avulla 8-soluinen alkio siirrettiin kohtuun. Noin puoli tuntia meni tuossa lääkärikäynnissä, mutta nopeamminkin sen voi hoitaa. Mutta siellä lepää. '

Parin viikon kuluttua olisi sitten luvassa verikoe. Raskaana vai ei raskaana. Toivotaan tietenkin positiivista tulosta. Mutta vielä ei voi tietää, tarraako alkio kiinni. Ja tiedossa on myös se, että näillä siirroilla alkaneilla raskauksilla on suurempi todennäköisyys mennä alussa kesken... Mutta toivossa on hyvä elää. Kaikki on tähän mennessä mennyt jo niin hyvin, että kyllä vähän jännittää, voiko tämä onni vielä jatkua? Vaikka olihan meidän odotus hyvin pitkä, vuosi kesti siinä että päästiin aloittamaan hoidot... Nyt alkaa piinapäivät.