Ahdistus iski taas jostain ihan yllättäen. Vertaistukiryhmän jälkeen tuli yhtäkkiä tunne että henkeä ahdistaa todella paljon, oli pakko avata paidan kaulusta ja yrittää vaan hengitellä. Ennen tapaamista tuntui että kaikki on tällä hetkellä ihan hyvin, mitä nyt odotellaan että menkat alkaa jolloin otetaan yhteyttä taas sairaalaan. Ei oikein ollut mitään asiaa. Yhtäkkiä se ahdistus ja itku vaan tuli.
Kaikki on ollut aikalailla sitä odottamista tällä hetkellä. Ahdistavin asia viime aikoina on ollut se, että yksi työkaveri on raskaana. No, palasihan hän jo kesän lopulla äitiyslomalta... Onneksi ollaan eri kerroksissa töissä niin ei tule vastaan koko ajan.
Tämä blogikin alkoi jo ahdistaa, hieno juttu. Kun ei osaa kirjoittaa hoidoista etukäteen. Haluaisi selventää niitä tänne, niin saisi jonkun selvyyden itsekin. Mutta kun ei itsekään tiedä, mitä tarkoittaa pitkä ja lyhyt kaava hoidoissa? Kun pitäisi tietää. Mutta ne kaikki asiat eivät vaan jää päähän niillä lääkärikäynneillä. Haluaisi osata kirjoittaa asiallista tekstiä tulevista hoidoista, ilman että menee ihan kopioimiseksi. Ääh.
Kello on 22 ja menen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti